Melumallista

Melumalli on matemaattinen malli, jolla voidaan arvioida, miten häiritsevä melu leviää kentän ympäristöön ja millä voimakkuudella. Sillä voidaan tarkastella myös, miten erilaiset muutokset vaikuttavat siihen. Se on siis keino suunnitella melun vähennystoimia. Millään muulla tavalla muutosten vaikutusten arviointi on puhdasta arpapeliä.

Melumallinnuksessa yksittäisten lentokoneiden aiheuttamat varsin lyhytkestoiset äänet tasoitetaan koko tarkasteluajalle. Tulokseksi saadaan kartta, jossa on kuvattuna ekvivalentti-äänitasot. Tämä ekvivalenttiäänitaso ilmaistaan desibeleinä ja sille on olemassa ohjearvot. Ympäristöluvassa nämä on määrätty ja niihin tietenkin tuloksia pitää verrata. Valtioneuvoston ohjearvot (993/1992) ovat olemassa keskiäänitasolle. Loma-asutusalueella se on päivällä 45 dB(A). Taajamissa ohjearvo on päivällä 55 dB. Nämä ovat senverran pieniä arvoja, että esimerkiksi heikon tuulen kohina lehtipuissa tai linnun viserrys ylittävät helposti 50 dB:n arvon mittarilla mitattuna. Ekvivalenttiäänitaso on siis vertailuarvo.

Melumalli laaditaan tätä tarkoitusta varten tehdyllä tietokoneohjelmalla. Mallinnustapa on tarkkaan kansainvälisillä normeilla yhdenmukaistettu, joten Suomessa tehty malli on yhteismitallinen vaikka Espanjassa tehtyyn mallinnukseen. Ohjelmat tosin pystyvät mallintamaan miten vilkkaan liikennekentän tahansa, joten niiden ominaisuuksissa on paljon ylimääräistä ruutia tavallisen harrastekentän tarpeisiin nähden. Haittana on tekemisen raskaus ja etuna, että "riman alitusmoitteita" ei voi syntyä.

Melumallin tekemisestä on olemassa muutamia kansainvälisiä normeja. Tärkeimmät ovat ICAO circular 605-AN/1/25 ja European Civil Aviation Conference (ECAC) Doc 29 ohjeistukset. Toistaiseksi nämä ovat ne normit, joiden perusteella lentopaikkojen melua arvioidaan.

Seuraava kuva on Malmin melutilanne eräällä laskentatilanteella. Kuvassa uloin värialue on alue, jolla ekvivalenttimelu ylittää 55 dB ja seuraavat värialueet ovat siitä 5 dB portain suurempiin arvoihin.